Suruvalssi soi kuolon keräillessä sieluja,
Tulen kajossa näen elämän katoavan.
Liekit nuolevat ja kipinät tanssivat,
Kun viimeinen henkäys hiljaa katoaa.
Kädestä aika ottaa kiinni ja ohjaa
Kulkemahan läpi ikuisen yö.
Kyyneleet haihtuu, kun suruun tottuu,
Vaikka sydän on pirstaleina ja rikki.
Kaipuu kalvaa, kun elämä vailla rakkaita
Käy yksinäisenä luokse rajan,
Ja kovin tuskan tuskaa tuskasee
Vastauksen etsien – mitä täällä on tarkoitus?
Kuolema kutsuu, ja vain kellot kaikuu
Kun rakkaan menetetty on ja haihtuu.
Miksi meidän on kärsittävä tämä tuska,
Kun henki haihtuu pois heiltä kaikilta?
Rakkaus kantaa meitä läpi pimeyden,
Toivo elää vaikka on suru suuri.
Muistot sekä ajatukset antavat turvaa,
Kunnes aika meidät yhdistää heidän kanssaan.