Rakkaalle miehelleni, sinulle tämä runo soi,
Sydämestäni syntyen, tätä rakkautta en voi estää,
Kun katson sinua, silmissäsi näen tähtiä,
Kokonaisen maailman sinussa aistin, vaikken sitä sanoiksi saa.
Sinä olet kuin taivas, laaja ja kaunis,
Luotasi löydän turvan ja lohdun sanattoman,
Rakkautemme kuohuva virta, voimaa täynnä,
Keskellä myrskyjä molemmat seisomme yhtenäisenä.
Sinun lempeytesi sulkee minut suojiinsa,
Kuin lämmin syli, tuo lohtua kaipuulleni,
Kun kosketat ihoa hellin sormin,
Sydämeni sykähtää onnesta niin suureen.
Olet minulle valo pimeydessä,
Tuki ja turva kaikissa koettelemuksissa,
Kanssasi voin olla oma itseni, haavoittuvainen,
Ei tarvitse pelätä olla heikko, vaikka maailma onkin julma.
Sinä olet kaikkein tärkein, mieheni rakastettu,
Tahdon kulkea rinnallasi läpi elämän rajun myrskyn,
Käsi kädessä, sydän sydäntä vasten,
Yhdessä voitamme kaikki vastoinkäymiset ja ilon vietämme voittoihin.