Lainausmerkin jälkeen piste on yksi kielenkäytön yksityiskohdista, joka aiheuttaa paljon keskustelua. Joissakin kielissä säännöt ovat selkeät ja yksiselitteiset, mutta suomen kielessä asiasta on eriäviä mielipiteitä.
Lainausmerkin jälkeen piste tulee yleisimmän käytännön mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lause päättyy lainausmerkkeihin, piste tulee lainausmerkkien sisäpuolelle. Esimerkiksi: ”Tämä on hyvä esimerkki.” On kuitenkin huomattava, että oikeaoppinen kirjoitusasu ei ole itsestään selvä kaikissa tilanteissa.
Joskus lainausmerkit sisältävät vain osan virkkeestä. Tällöin piste tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Esimerkiksi: ”Tämä on hyvä esimerkki”, joka kuvastaa tilannetta erinomaisesti. Toinen tilanne on, kun lainausmerkit sijoitetaan yhdysmerkin tai pistejoukon jälkeen. Tällöin piste tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Esimerkiksi: Oliko hän varma, että hän sanoi: ”Tulehan huomenna”?
Osassa kirjallisuudesta ja kieliopeista suositaan kuitenkin sitä, että piste tulee aina lainausmerkkien ulkopuolelle. Kyseinen käytäntö on yleisesti levinnyt brittiläiseen kirjoitustyyliin. Suomessa tällä käytänteellä ei ole laajaa kannatusta, mutta joskus sitä käytetään esimerkiksi akateemisessa kirjoittamisessa. Lainausmerkkien ulkopuolinen piste voi kuitenkin aiheuttaa hämmennystä ja johtaa helposti virheellisiin tulkintoihin.
On tärkeää huomioida, että kyseessä on kieliopillisesti ristiriitainen asia, joka ei muuta lainauksen sisältöä millään tavalla. Lainausmerkit ovat tärkeitä, jotta välittyy tarkka kuva siitä, mitä henkilö on todellisuudessa sanonut. Tärkein neuvo onkin käytännöllisyys ja selkeys: käytä yleisintä käytäntöä, eli pistettä lainausmerkkien sisäpuolella, jos se on mahdollista. Selkeä ja yhtenäinen teksti on aina parempi kuin kieliopillista tiukkapipoilua ja uutta alaotsikkoa ”Lainausmerkkien jälkeinen piste kieliopillisena yksityiskohtana”.