Lainausmerkit ovat kirjoittamisen perustyökaluja, jotka merkitsevät tekstin sisältämän lainauksen alkamis- ja päättymiskohtaa. Ne voivat olla merkki siitä, että kirjoittaja siteeraa jotakuta toista tai että hän lainaa jonkin tekstin suoraan lähteestä. Lainausmerkit ovat siis tehokas tapa toimia läpinäkyvästi ja ilmaista tarkasti, mistä tekstissä käytetyt lauseet tai ilmaisut ovat peräisin.
Useimmat kirjoitusohjeet suosittelevat lainausmerkkien käyttämistä suorien lainausten merkitsemiseen. Lainausmerkit voidaan käyttää lyhyisiin fraaseihin, yksittäisiin sanoihin, koko lauseisiin tai dialogeihin. Lainauksen määrään vaikuttaa se, kuinka tärkeä tai relevantti asia on tekstissä, johon se liittyy.
Lainausmerkkejä voidaan käyttää myös epäsuorien lainausten merkitsemiseen. Tällöin kirjoittaja käyttää sanoja ja ilmaisuja tavalla, joka muistuttaa lainattua tekstiä, mutta ei ole suoraan lainattu sieltä. Epäsuorissa lainauksissa lainausmerkkejä voidaan käyttää ajatusten, kirjoittajan tarkoitusperien tai kuvien tekemiseen.
Lainausmerkkien käyttöön liittyy joitakin kirjoitusohjeita, jotka kannattaa muistaa. Yksi tällainen ohje on, että lainausmerkit merkitään yleensä lainatun tekstin sisäpuolelle. Toisaalta, jos lainaus on kovin pitkä, siitä voidaan tehdä oma kappaleensa, jolloin se jätetään lainausmerkkien ulkopuolelle.
Lainausmerkkien käyttöön liittyy myös joitakin erityistapauksia, kuten sitaatit yhdestä sanasta. Tässä tapauksessa lainasanat voidaan jättää kokonaan ilman lainausmerkkejä, jolloin ne erottuvat muusta tekstimassasta selvemmin. Sen sijaan useampia lainasanoja käytettäessä lainausmerkit tulee asettaa aina lainauksen alku- ja loppukohtiin.
Lopuksi voidaan todeta, että lainausmerkkien käyttö on perustavaa laatua olevaa kirjoittamista. Niitä tulisi käyttää huolellisesti ja harkiten, sillä ne auttavat tekstin lukemista ja ymmärtämistä ja ovat okkaina läpinäkyvyydelle, joka onkirjoittamisen ydintaito.