Iloisia runoja ihastellen luen,
niitä kun tuoksuu kirjan sivuilta uuen.
Nousen ensin laulaen sängyn päältä,
ja päälle juoksen vaaleanpunaisen kääpäältä.
Nostan katseen huolettomasti kohti taivasta,
ja nautin hetkestä tänään, en kaipaakaan haikeana aikaa niitä menneitä.
Ei ole täällä vielä sydämissä surua,
vaan vain sointuvat sanat, kauniisti sointuaa lurausta.
Laulan keveys, ilon jokaisen säkeen,
sillä hassut ja onnelliset runoni ne on elämäleikin juhlaa.
Kun kylmä talvi tahtonut sielun viedä,
valoisa runo sen sydämelleen tarjosi äärestä riemuiien.
Niin hyvä on, kun löytää runon ihanaa,
se lempeästi lohkuva sydämeeni painuu.
Näistä sanoista lempeimmän annan teille,
kunnes huomenna taas uudella innolla liikkeelleen lähden heille.