runoja vanhenemisesta
Vuosien solmintaa hiuksissa aika jättää jälkensä ihoon elämän paino kantajansa kumartaa vanhenemisen verhoon. Nuoruuden utuinen huntu haihtuu kukoistus kuihtuu käsistä pois mutta sisällä muistoilla hohtaa nuoruuden polku, metsien sois. Ikä hiipii varpaisillaan hiljaa arvokkuuden kruunua luoden kokemus suven rikkauden tarjoaa ja elämän kirjaan sivuja tuoden. Ja kun vuodet kaarensa piirtävät kaikkien kasvoille, katseisiin sydämen syke… Read More »