Syksy värikkäin maisemin saapuu,
lehdet puista putoo, tuuli kylmenee.
Puuhat vilkastuu, leikit alkaa,
syyskelit ulkoiluun houkuttaa.
Puistossa leikkii lapset monet,
hyppivät lehtikasoilla, nauraen tenet.
Takit päälle, pipot syvään otsalle,
syksyiset tuulet poskille karkoittaa.
Lähdetään metsään sieniä etsimään,
koreat keltavahverot saamme mukaamme.
Auringon säteet siivilöityy puiden lehtien läpi,
kauniit ruskan värit silmiimme tihkuu.
Syksyn sateet ropisee ikkunaan,
mutta ei hidasteta vauhtia ollenkaan.
Lätäköissä loiskitaan ja hyppiään,
rohkeasti pyllähtää, nauru helisee.
Talven lumet peittää maan,
ja odotellaan joulun ihmeitä vaan.
Hankia pitkin pulkkaa liu’utaan,
talvikin ihmeissään meistä naurahtaa.
Lumihiutaleet leijailee hellästi,
kuin satupilvenä maahan asti.
Muovailen lumesta talven ystävän,
hiukset porkkanasta, hymy puoliksi vänkyrän.
Rinteissä lasketaan pulkalla ja suksilla,
torit täyttyy piparkakuista ja pipareista.
Joulupukin iloiset naurut kaikuu,
tonttujen kanssa lahjoja jaetaan kauas maailmaan.
Kevät saapuu, talven jälkeen,
kanervo kukkii, lumet sulavat kevein käden.
Pajupuskan oksista pääsiäisnoidalle vihreä viitta,
munajahdissa riemu on lapsilla piittaamatta säästä.
Puissa linnunpetot visertää,
lumet sulaneena valjenee maa.
Pääskyt saapuu takaisin pesäpaikoilleen,
kevään lähestyessä aurinko lämmittää.
Keväiset sadepisarat tanssii,
kukat nousee esiin maasta yksi toisensa jälkeen.
Perhoset iloisesti lentää,
luonto herää uuden alun uudet tuulet puhaltaa.
Lapset laulaa keväästä lauluja,
juoksevat perhosten kera pelloilla.
Vihreät lehdet puhkeaa puihin,
täynnä elämää on taas koko luonto ihminenki ja muiden.