Anna Mari Kaskinen, runojen taitaja,
Sanat solmiutuvat hänen sanoissaan.
Hänen kynänsä piirtelee tunteita,
Vauvoja maailmaan hän luovailee.
Kaskisen runot kuin hiljainen tuulahdus,
Suloisesti suhisee sanojen salaisuudet.
Hän maalaa meret, niityt ja metsät,
Elämän ihmeet sanoissaan kätkee.
Kuinka hento onkaan hänen äänensä,
Kun vauvoille suloista lauluaan se lausuu.
Lauseet kuiskivat pieniin korviin,
Syleilyn lämpimän sydämeen tanssii.
Vauvat vaipuu uneen sanojen siivin,
Kaskisen runot niitä hellästi kantaa.
Hän ymmärtää pienet ilot ja surut,
Lapsuuden keijukaisten askeleita tallaa.
Anna Mari Kaskinen, lumousrunojen luoja,
Vauvojen unia hän hellästi hoivaa.
Sanat syleilee ja lohduttaa,
Kaskisen runot syliin pehmeästi käärii.