Vanha koira raukeana loikoilee,
Elämän polut kuluttaneena se ehtii lepäillä.
Katseessaan viisaus ja kultaista kokemusta,
Sen elämä on kuin mykkiä tarinoita.
Turkit ruskeat ja harmaat,
Muistuttavat nuoruudesta, jota koira kerran kantoi.
Mutta voimat ne hiipuvat, jalka laahaa,
Ei enää jaksa juosta, ei pääse aamutahtiin.
Sydämessä kuitenkin sykkii rakkaus,
Uskollisuus, mikä kestää läpi vuosien.
Vaikka ruumis heikkenee ja aistit sumentuvat,
Vanha koira säilyttää sydämessään rakkaimmat tunteet.
Se katsoo omistajaansa lempein silmin,
Kiitollisena siitä, että sai elää täyttä elämää.
Nyt se antaa levon lahjan, päättyy taival pitkä,
Korkealle se kohoaa lopulliseen uneen.
Koiranrakkaus ei koskaan sammu,
Vaikka koira on poissa, muisto säilyy.
Vanha koira runo kertoo tarinan elämästä,
Josta jää jälki niin syvään sydämeen.