Tunturien huipuilla kauas maa katoaa,
hennon lumivaipan peitossa ne hohtaa.
Korkeuksissa tuuli humisee hiljalleen,
se valkea taivas meidät suojaa ylhäältä.
Liekit tunturin takaa nousee kohti taivasta,
valoa luoden synkkyyteen se vahvasti paistaa.
Vaiheita elämän tänne tassut jättää,
jäljet syvät ja pysyvät kuin tarinat tässä nähdään.
Tunturin kätketyn kauneuden salaisuus,
sen vuoret ja laaksot pursuaa mysteeriä suuressa juopuudessaan.
Keveys sielussa ja vapaus sydämessä elää,
ympäröivä luonto tarjoaa kuin unelmassa elettävää.
Tunturimaa kauas kutsuu meitä,
siellä sydän avartuu ja henki vapaana liitä.
Rauha täällä sielun kerrostumia sulattaa,
uudistaa ja parantaa, itsestään kokonaisuutta luoda saa.
Vaeltaja tunturipolulla kohti huippuja kulkee,
elämän syvempää tarkoitusta etsii, tuntematonta syleilee.
Täällä hetki pysähtyy ja ajatukset rauhoittuu,
syvää ymmärrystä elämän ihmeellisyydestä juhlii.
Tunturiruno kertoo tarinaa vuosisatojen,
jokaisella kävijällä on oma tarinansa vaikka alusta loppuun asti.
Täällä löytyy viisaus, kokemus ja voima,
joka auttaa askelia ottamaan eteenpäin kauneudella ja tarkoituksella.
Tunturissa sykkiikin elämän voimakas sydän,
se kutsuu meitä jäämään ja ikuisuutta rakentamaan.
Luonnonrakastajat lähelleen se vetää,
jättäen jäljen sydämeen, joka aina elää.