Surun sävel katoaa,
kun sanat lauseiksi raapaan.
Tommy Tabermannin runot,
ne tunteisiin tarttuvat maapaan.
Täyteyden hetket haihtuvat,
kun suru saapuu tiensä näytölle.
Tabermannin kynä synkkä ja kaunis,
tanssien tulkoon se suruni läytölle.
Pimeä pohja pinnan alla,
suru syvälle sydämeen iskee.
Tommy Tabermann runojaan syytää,
kohta taas lohduttavan säkeen luo hissukseen.
Läheisten menetys, elämän kaatuminen,
suru läikähtää rintaa repaleista.
Tabermannin runoilla lämpöä kotiin,
lohtua löydämme sanojen vahvistamina.
Surutyön suossa kuljemme,
mutta Tabermannin säkeet kannattelevat.
Runot voimaa antavat ja tyhjentävät,
surulla surut saavat jäätymään, puuttuvat.
Tommy Tabermannin runoja surusta,
lukien luomme lohtua ja yhdistymme.
Sanoilla hän siteen luo meidän välille,
surusta yhteisen surun solmun solmimme.