Tiitiäisen satupuu, kultainen ja kirkas,
se kantaa salaisuuksien tietä.
Siellä satuja loistaa, ilot välkkyvät silmissä,
jokaiselle lapselle ne toivon tuovat.
Puiden oksilla tanssivat keijut pienet,
kimaltelevat siipiensä loisteessa.
He kertovat tarinoita maailmasta suuresta,
ihmeistä, joita ei uskoisikaan todeksi.
Satupuun juurella kokoontuvat eläimet,
niiden silmät täynnä uteliaisuutta.
Suden pehmeän soinnukas ääni laulaa,
kettu kujeilee, ja karhu kertoo huumoriaan.
Mutta eikö siellä juurella ole jotain muutakin?
Kätketty tunneli, joka vie toiseen maailmaan?
Siellä jättiäiset asustavat ja kääpiöt kikattavat,
ja ystävyys ylittää kaikki kerrostetut kivet.
Tiitiäisen satupuu, unelmien valtakunta,
missä mielikuvitus pääsee lentoon.
Siellä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on,
kaiken keskellä täynnä lumoavaa rauhaa.
Sinne meidän on matkattava, tarinoiden tietä,
satujen äärelle, unelmien rajalle.
Tiitiäisen satupuun luo meitä vetää,
nähdäksemme, kuinka maailma voi olla kaunis.