Runoja suomalaisista sydämistä
Ne kauniit, kuin kirkas tähtönen yllä yön
Puhdas, kuin jäisen järven laineet myrskyn jälkeen
Suomalaiset runot, kuiskaten lausuttuna,
kantavat sisällään tarinat tuhannet,
tieoppaina tunteiden poluilla.
Ne puhuttelevat sieluja, kuin haiku kielellä,
lyhyin sanoin avautuu universumin salaisuudet.
Niiden kauneus on kuin hiljainen kosketus sydämelle.
Suomalaiset runot, sukupolvelta toiselle,
kulkevat tarinat menneistä ajoista,
kun elämä oli kylmää, mutta sydämet lämpimiä.
Kirjoittajien kynistä syntyneet säkeet,
ne juhlivat luontoa ja sen voimaa.
Talvi, kevät, kesä ja syksy sulassa sovussa.
Eikä tämä maa ole unohtanut surua ja tuskaa,
sillä runot myös itkettävät,
avaten haavoja ja käärittäen niihin lohtua.
Suomalaisilla runoilla on voima,
kansallinen henki, joka vahvana elää.
Ne yhdistävät meitä, luoden yhteisöllisyyttä.
Sillä runot antavat äänen sille, mikä ei sanoin kuule.
Löytämään merkityksen elämästä ja rakkaudesta,
jotka virtaavat syvästi suomalaisten sieluissa.
Suomalaiset runot, ikiaikaiset ja aina ajankohtaiset,
luovat siltaa menneen ja tulevaisuuden välille.
Niiden kauneus elää meissä, tuo lohtua ja toivoa.