Suojelusenkelin siivet haurahkot,
leijuu hiljaa luonnon sateenkaarensävyssä.
Valon kimallus häivyttää pimeyden,
hyvä suojelee, vaaraa karkoittaen.
Hän käyskentelee laaksossa unelmien,
katsoen suojatin jokaista askelta.
Huokaisten, kun murheen pisara lankeaa,
lohdun huokaus, kun ilo jalostaa.
Käsiin on kudottu hoivaa arkissaan,
rakkauden säikeet kutovat kipinää.
Vahvistaa heikkoa ja pelot poistaa,
turvaksi jää tähdenlentoihin toivon ja rohkeuden.
Sanansa siivillä se kuljettaa,
läpi yön hiljaisuuden ja päivän tuulien.
Kuiskaa korvaan lohdun lauseita,
kadotetun sielun löytää ja luo uudelleen.
Suojelusenkelin sydämessä laulu soi,
kantaa kauas rakkautta ja armoa.
Suojelee ja antaa lentää unelmia,
kaikki kauniiden hyveiden tiimoilla.
Oi suojelusenkeli, suoja ja turva,
yhdistät ihmistä taivaan tuulispäillä.
Aarteeks annettu, toivon henkäys,
ole lähellä, kun kohtaa raskaimmat päivät.