Sirkka Turkka, runon lumo,
Sanat solmuset, taivaiden sumu.
Maalaa säkeitä kuutamoon,
Tarinoita tuskan, ilon, toivoon.
Sirkka Turkka, runoilijan voima,
Sydämen lyönnit, helinä kellojen joika.
Sanojen siivin nousee meri,
Siilojen nurkat, nekin täyttää vesi.
Runot kuiskaa sielujen säveltä,
Rivien rivissä piilee ääretön tältä.
Rakkaus painaa, suru se kantaa,
Turkka avaa oven, tunteisiin antaa.
Avaa ovi maailmaan sielun sisäisen,
Sirkka Turkka, luovan laineiden kisailija.
Sanojen pauhu, lauseiden laulu,
Runojen tanssi, liikkeen sininen nauha.
Sanat saavat siivet, ilmaan lentää,
Arkien piilot, unen autuus, väreillä värjäytyy.
Sirkka Turkka, runon taiteilija hurmaava,
Luodaan yhdessä maailma täyteläinen, kauneus upea.