Runon rytmi, kuin tahtia lyövä sydän,
sävelet säkenöivät, matkaa rytmi kuljettaa.
Nouseva ja laskeva, säkenöivä ja pehmoinen,
muuttaa sanat kauniiksi, nostaa runon korkeuksiin.
Rytmi keinuttaa runon kuin meri aaltoilee,
kohisee ja laulaa, syvä viesti se välittää.
Kuin tanssi tunteiden, joka sanan ääressä,
merkityksellinen sävel, kertoo runon sielusta.
Rytmi kutsuu kuulijoita, seuraamaan askeliaan,
se lumoaa ja ihastuttaa, se vie mukanaan.
Kohottaa tunnelmia, herättää tunteet eloon,
runon rytmi sydämissä soi, kuin kellojen kumina.
Se muovaa sanoja, sulkee lauseet syleilyynsä,
kannattelee ajatukset, luo runolle voimaa täysin.
Runojen rytmi kuin musiikki, joka sielua hoivaa,
sydämenlyöntejä seuraa, runoilijan rakkaudella soivaa.
Rytmin voimassa on runon taika, sen kauneus kirkas,
se soljuu virtana, herää eloon rivien välistä.
Kuin sydämen sykintä se runon elämään toi,
rytmin tahti lausuu runon salat, avaa sydämet, ovet soi.
Joten kuunnelkaa ja tanssikaa runon rytmiä,
antakaa sen viedä teidät mukanaan ehtymättömään syvyyteen.
Sillä rytmi on runon sielu, sen elämänlanka hauras,
kunnes se jää ihmisten muistoihin, ikuiseen loistoon kirkkaaseen.