Runon rakenne hauras kuin kasteinen lanka,
sanojen solmuissa kiehtova taika.
Se alkaa hiljaisena hengähdyksenä,
kun ajatukset luontohon lennähdyksenä.
Rytmi ja rimein tanssivat sopusoinnussa,
luoden lausumalle vahvan pohjan oivalluksen.
Säejaksoin runo etenee soljuvasti,
jättäen sanomaansa kaikellaan huminoivasti.
Runon rakenne kuin notkea pajuinen lanka,
johon sanoja punotaan kaunista kudelmaa.
Strofioiden muodot erilaiset lankeavat,
tunteen ja teeman mukaan ne maalejaan tasapainottavat.
Runon rytmi kutsuu lukijan rauhoittumaan,
se yhteyden luo ajan ja paikan taa.
Jokainen säe virtaa toisiinsa kiinteästi,
luoden merkitysten verkostoa hienosäestyksin.
Runon rakenne, se punainen lanka ohut,
sanojen vispilöivä koreografiatonnistoi.
Se tanssittaa ajatuksia, herättää unessakin,
kietoo lukijan mielen syvälliseen unelmaan.
Runo, kauniin kudelman kokoaja,
rakennuspalikoita merkityksellisyyden luoja.
Jokainen sana runkoon on tarpeellinen,
rakentaen ulottuvuutensa ihanan ainutkertaisen.
Runon rakenne, se kuin iskusävelmä kantava,
sanojen uuden maailman ikuista vihkosta liittää.
Se sulkee syliinsä hetken haihtuvan,
kietoen sanat yhteen kulkemisemme salattuun langanpätkään.