Kynä kauniisti liitää paperilla,
Runon taikaa kutoo sanapilveen.
Ajatukset solmuvärssyksi punoutuu,
Syvyyksiin vie runonpoika taiturin käden.
Säkeet soljuu sanojen sivuitse,
Tunteiden virta valtoimenaan vyöryy.
Runoilija maailmoja muovaa mielessä,
Sanat syntyvät kynän synnyttäminä.
Runon kirjoittaminen on kuin sukeltaisi mereen,
Syvyyksiin, joista tunteet nostaa pintaan.
Ilon ja surun aaltojen keskellä uidaan,
Runon syntyessä kosketus kauneuden kantaa.
Sanat kuiskivat mielikuvien metsässä,
Runouttaan ne säkenöivät ja hohtavat.
Runoilijan kielletyn hedelmän syömässä,
Sanat sytyttävät unohdettuja tunteitamme.
Jokainen runo on kuin pieni sielu,
Jonka sydämen kieli kertoo tarinaa.
Runoilija herkin silmin maailmaa katsoo,
Kätketyt merkitykset hän tulkitsee vaivatta.
Runon kirjoittaminen on kuin toivon silta,
Joka yhdistää sanat ja lukijan sydämen.
Se luottaa siihen, että sanat voivat parantaa,
Runouden voima on kuolemattomuuden lähteenä.
Kirjoita runo runon kirjoittamisesta,
Valon ja varjojen leikkiä piirtäen.
Anna sanojen kantaa tunteiden lohtua,
Ja jokaisessa säkeessä kauneutta säkeittäen.