Kynä käteen tarttuu, paperi valkoinen,
Säkeet syntyvät, runot elävät.
Sanat soljuvat, tunteet virtaavat,
Runojen maailmaan me pääsemme astumaan.
Kirjoittamisen taika, taivaan tähti kirkas,
Luo sanojen meren, jossa surra siit’n hirkas.
Kaleidoskooppi värejä, mieltä kohottaa,
Runojen kirjoittaminen siivet meille antaa.
Arka kieli voi muuttua rohkeaksi,
Kun sanat purkautuvat tunteiden takaksi.
Ajatukset kukoistavat paperin päällä,
Runojen maailma saa mielen heräämään.
Runot kuiskivat salaisuuksiaan korvaan,
Nostavat sielun lentoon niin kepeästi orvaan.
Syvä kaipuu, ilo tai suru syttää kipinän,
Runojen kirjoittaminen on kuin taikasauvan viuhdin.
Lauseet luovat kuvia, haaveita heijaavat,
Runojen lumoavaan maailmaan ne meidät vievät.
Runojen syntyessä saamme itsemme tuntea,
Kirjoittamisen voima saa elämän kukoistelemaan.
Tunne tulvahtaa sydämestä sieluun asti,
Kun runoja kirjoittaen maailmalle avautuu masti.
Tunteet taltioidaan paperille musteeseen,
Runojen kirjoittaminen on kuin henkireikä meille.
Jokainen sana paintuu syvälle sieluun,
Runojen kirjoittamisen voimaan me luotetaan.
Lauseet rakentavat siltoja maailmojen välillä,
Runojen maailmassa me voimme unelmoida vielä.