Tämä runo koiralle, joka enkelinä uneksii,
Sana sanalta tarinan kerron, joka sydämeeni nyt piirtyi.
Lemmikin kuono pehmeästi painui polvellani,
Tulen kertaamaan yhteisiä hetkiä, ikiaikaisissa muisteloissa.
Sanan saattaa tuuli koiran kuonolle suukkona,
Joka lämmön siirtää syvälle sydämeeni, läikähtäen kuin lähdepuuna.
Yhdessä juoksimme pihamaalla niityn kukkien seassa,
Ilta-auringon viimeisissä säteissä, elämän musiikkia säveltäen.
Loistit kuten tähtönen taivaalla pimeänä yönä,
Tulin lähemmäs luoksesi ja tunsin rakkauteni syvän syön maiskaukset suloisina.
Olit uskollinen ystäväni, lohduttaja ja seuramies,
Koiran silmät täynnä viisautta ja hyvyyttä, sydämen täyttäen riemulla ja sulolla.
Kuulen vieläkin hiljaiset askeleet, tassuja hipovan,
Vaikka et enää olekaan, jälkesi eläväksi jää tämän runon, jaan sen kaikkialle.
Tähdet taivaalla tuikkivat ikkunasta sisään,
Niiden valossa muistojesi kirkkautta ikuistaa kuva jokainen.
Joka päivä muistan sinut, ystäväni rakas,
Vaikka et olisikaan tässä, muistoissani sinua kannan kuin salattua kalleinta aarretta.
Kiitos sinulle, koiran veljeni, joka taitoit kanssani tien,
Sinä olit siunaus, joka pysyvästi sydämeen jäi, valjuna valona ylhäällä tien päässä.