Isäni rakas taivaan tähti,
toivon että kuulet kirjeen näin.
En malta olla kertomatta,
mitä sydämessäni tunnen näin.
Ikävä sinua on niin suuri,
mun mieltäni kalvaa kova tuska.
Miksi jouduit jättämään minut,
kun kaipaan sua näin paljon vain mä.
Sinä opetit mut kävelemään,
kannustit kun ensimmäiset sanat löysin.
Nyt uupuu vain sun tuki mulle,
kun elämä noin paljon vaatii.
Tiedän, että vahtaat mua sieltä,
täältä alhaalta, maan ja taivaan välissä.
En koskaan unohda rakkauttasi,
joka mua kasvatti ja kuljetti liissä.
Kiitos isä, että elämäni seinään,
olla taitaapi seinä, mutta vuoles valoisa henki.
Rakkaus säilyy, voi helpottua tuska,
mutta muisto pysyy, sä tähti taivaassa vain et tuskissa.