Ikävä sydäntä jäytää,
kuin terävä piikki sielussa,
se kaipuu syvä, tunteen taikaa,
kyyneleitä silmissäni on kiiltoa.
Päivät kuluvat hitaasti,
kun et ole vierelläni,
kaipuuni sinun lämpöäsi kutsuu,
kuinka ikävöinkään sinua sydämeni.
Öisin tähtitaivaan alla,
kyynelvirta hiljaa laaksossa solisee,
sinä kaukana rakkahin oot,
silti sydämemme yhdistää.
Miten kaipaan kosketustasi,
hopeanhohtoisten unelmien keskellä,
tuoksusi haihtuu haikeana,
kun luokse sua en saakaan vielä.
Ikävä on kuin raskas taakka,
joka hartioitani painaa,
mutta tiedän, että aika vie,
luoksesi vihdoin kuljetaan taiten.
Kunnes jälleen kohdataan,
sykkeet virtaa yhteen sulavasti,
ikävä vain vahvistaa rakkautta,
kun sielumme lopulta kohtaa ihanasti.