Kohdatkaa murheen hetki synkkä,
hautajaiset tullen niin väkevät.
Surun savu kietoo ympärilleen,
kyyneleiden virta koskettaa sydämeen.
Kahden maailman kohtaaminen tässä,
elämä ja kuolema yhdessä kulkien.
Surevan silmät täynnä kaipuuta,
muistoista luovun mutta rakkaudesta en.
Kuolema kuiskaa kuin hiljainen tuuli,
aina olet kanssamme, vaikka et enää täällä huudi.
Muistojesi kellot kumajavat korvissa,
lohduttaen sydäntä kaivaten lämpöä iholla.
Hiljainen kirous laskeutuu päälle,
katseen paino raskas, sisällä hiljaisuus säälle.
Mutta toivo sieltä syvältä kumpuaa,
siivet levittää ja surun kahleet murtuaa.
Lepää rauhassa, olet jo perillä,
matkasi päättyi, elämäsi teillä.
Vuosien pyörteissä rakkaus kasvaa,
muistoissa elämään yhä tasaisina pisaroina valaa.
Haudankaivajan työssä vaikenemme,
merten pohjassa hiljaisuuden rakennamme.
Jää hyvästi, rakas ystävä,
ajassa kuin haihtuva utuinen kuvajainen.
Hautajaiset vain hetken muistuttavat meitä,
elämää ei pidä siitä piirtää.
Vaikka suru sydäntä kaataa,
rakkautta ja lohdutusta ympärilleen antaa.