Äidin ääni läpi elämän soi,
pojalle valossa puhettaan toi.
Kasvatit kuin taivaan tähdet kirkkaat,
luoden ilon joka hetkeen, joka hetkeen.
Kantanut kädestä kasvun kaikkeuden,
opettanut rakkauden ja rohkeuden.
Neuvot antanut, kun elämä hukassa,
lohdutit, kun sydän haudattiin mustaan.
Kuljeskellut yhdessä elon raiteilla,
kyyneleitä kuivaten, hymyjä maalaillen.
Äidin syli oli turvasatama aina,
sydämen lämpö lohtuna silloin, kun satoi.
Aurinkoista asiain toista puolta,
näit äidin käsiä apuna pahussa ja puutteessa.
Nyt, kun vuodet vierivät vauhdilla,
pyyhit kyyneliä ja kuiskailet lämpöä.
Äidin rakkaus kestää ikuisesti,
sydämen silmillä vielä näkee.
Vaikka erilleen karahdettaisiin,
yhteys ikuinen liittää meitä.
Pojalle äidin sanat kevein siivin,
lentäköön kauas elämän aalloilla.
Kasvat elämään vahvana ja rohkeana,
rakastamaan, tarpeen tullen auttamaan.
Äiti on sinussa aina läsnä,
kannustamassa, tukemassa, rakastamassa.
Rakas poika, tiedäthän sen,
olen ylpeä, olen äiti, aina valmiina suojaamaan.
Niin tulkoon tämä runo äidin sydämestä,
sanoiksi puettuna rakkaudesta kauneimpaan.
Pysy aina poikana, lapsena nauravan,
ja äiti rakkaana polulla vierellä kulkee.