Nuori neitonen keväänkukkana,
aina iloinen, elämänhalu puhkuen.
Sydämen kaiholla katsoo hän eteenpäin,
tulevaisuuttaan odottaen.
Hän on kaunis kuin aamun kaste,
kohtalonsa sylissään kantaen.
Elämän tiellä monia koetteita kokee,
mutta silti aina uudelleen ja uudelleen yrittää.
Tulevaisuuden haaveita täynnä hän on,
sulokielin laulaa hän onnenhetkensä,
kaiken sen, jonka sydämessään tuntee,
ja kaiken sen, jonka eteensä aikoo.
Niinpä kulkemansa tietä seuraten,
hän astuu eteenpäin rohkein askelin.
Ilon ja surun hetket löytäen,
mutta aina sitkeä, kuin keväänkukka kovilla kasvupaikoillaan.
Ja kun pimeys joskus koittaa,
hän etsii turvaa sydämen kaihosta,
tietäen, että vaikka sieltä
aina löytyy lohtua ja voimaa.
Hän on elämän ihme, kaunis kuin tunturin lumihuippu,
ja elämä tuntuu hänelle kutsuvalta kaikin tavoin.
Niinpä nouse aurinko, loista kirkkaasti,
sillä tiellä on nuori tyttö, kulkuaan kuvastamassa.