Puheviivat, eli lainausmerkit (“ ”), ovat kirjoituksessa usein käytetty tapa merkitä sitaatteja, puheita tai lainauksia. Ne ovat tärkeä osa kirjoitettua kieltä, ja niiden oikea käyttö on olennainen osa selkeää ja ymmärrettävää tekstiä.
Puheviivojen käyttö
Puheviivoja käytetään erityisesti merkitsemään suoraa puhetta tai lainattua tekstiä. Kun halutaan korostaa, että teksti on kirjoittajan oman sanoman ulkopuolelta peräisin, käytetään puheviivoja. Esimerkiksi:
Kaisa sanoi: “Tuletko mukaan elokuviin?”
Tässä lauseessa puheviivoilla on merkitty suora puhe, ja ne erottavat sen muusta lauseesta.
Puheviivat voidaan myös käyttää merkitsemään esimerkiksi lempinimejä tai kuvitteellisia nimiä:
Pekka ”Pete” Virtanen
Puheviivat voivat myös erottaa kursiivilla kirjoitettuja sanoja tai ilmaisuja tekstin joukosta:
Teksti oli täynnä värejä ja koristeita – liiankin kirjavaa.
Puheviivojen käyttö ohjekirjoissa ja ohjeissa
Puheviivoja käytetään myös usein ohjekirjoissa, mainoksissa ja muissa teksteissä, joissa halutaan korostaa tiettyjä sanoja tai ilmaisuja. Esimerkiksi:
Kokeile uutta hittituotettamme – maailman parasta kahvia!
Tässä puheviivoilla on korostettu mainostekstin tärkeintä sanomaa.
Puheviivojen oikea käyttö
Puheviivat kannattaa käyttää harkiten, jotta niiden merkitys säilyy selkeänä. Vaikka puheviivoja onkin hyvä käyttää esimerkiksi suoran puheen merkitsemiseen, niiden liiallinen käyttö voi tehdä tekstistä vaikeasti luettavan.
Yhteenveto
Puheviivat ovat tärkeä osa kirjoitettua kieltä, ja niiden oikea käyttö merkintätapana on olennainen osa selkeää ja ymmärrettävää tekstiä. Puheviivoja käytetään erityisesti merkitsemään suoraa puhetta, lainausmerkkejä, lempinimiä tai erityisen korostettavia sanoja tai ilmaisuja. Koska puheviivojen käyttö voi vaikuttaa tekstin luettavuuteen, niiden käyttöä kannattaa harkita tarkkaan.