Lainausmerkit ovat tärkeä osa kirjoitusta ja niitä käytetään usein merkitsemään suoria lainauksia tai korostaakseen tietyjä sanoja tai ilmaisuja. Yksi usein kysytty kysymys on, tulisiko piste laittaa ennen vai jälkeen lainausmerkkien?
Suomen kielen säännöt eroavat hieman englannin kielen säännöistä tässä asiassa. Suomalaisessa kirjoitusperinteessä piste tulee yleensä lainausmerkkien sisäpuolelle, ellei lainattu lause päättyisi pisteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lause päättyy lainausmerkkeihin, piste tulee lainausmerkkien ulkopuolelle.
Esimerkiksi: ”Kuulen vain yhden äänen”, hän sanoi ja sulki silmänsä.
Toinen tapaus on, kun lainaus on osa pidempää lausetta. Tällöin piste tulee lainausmerkkien jälkeen.
Esimerkiksi: Hän sanoi ääneen: ”Kuulen vain yhden äänen.”
Tämä sääntö pätee useimmissa tapauksissa suomen kielessä, mutta on myös muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi, jos lainausmuodossa oleva sana tai ilmaus on osa lausetta ja se päättyy kolmeen pisteeseen (eli ellipsiin), silloin lainauksen sisällä oleva ellipsi loppuu pisteellä.
Esimerkiksi: Hän sanoi: ”En tiedä…”.
Lisäksi on hyvä mainita, että tiettyjen tyylioppaiden mukaan piste voidaan myös laittaa lainausmerkkien sisälle, vaikka lainaus päättyisi muuhun kuin pisteeseen. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa suomen kielessä.
Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä johdonmukaisuuteen tekstissä. On hyvä valita joko ”piste lainausmerkkien sisällä” -käytäntö tai ”piste lainausmerkkien ulkopuolella” -käytäntö ja noudattaa sitä tekstissä. Tällä tavoin teksti on selkeämpi ja helpommin luettavissa.
Lopuksi voidaankin todeta, että piste laitetaan yleensä lainausmerkkien sisäpuolelle suomen kielessä. On kuitenkin tärkeää huomioida mahdolliset poikkeukset ja noudattaa johdonmukaisuutta kirjoitusasussa.