Pilkku on yksi suomen kielen käytetyimmistä välimerkeistä. Se toimii useissa eri tehtävissä ja sen käyttöön liittyy tietyt säännöt. Oikein käytettynä pilkku auttaa selkeyttämään tekstiä ja erottamaan lauseen osat toisistaan.
Ensinnäkin, pilkkua käytetään erottamaan lauseen osia. Perusperiaate on, että pilkku tulee lauseeseen sen jälkeen, kun on sanottu aihe tai ilmaistuajatus, ja sen jälkeen ennen kuin siirrytään ilmaisemaan, mitä siitä sanotaan. Esimerkiksi: ”Menen kauppaan, koska tarvitsen maitoa.”
Lainausmerkit puolestaan käytetään eri tilanteissa, kuten sitaattien merkitsemiseen tai korostamaan sanoja. Kun pilkkua ja lainausmerkkejä käytetään samassa lauseessa, järjestys on tietyissä tilanteissa tärkeä.
Jos lainaus alkaa välittömästi lauseen jälkeen, pilkku tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Esimerkiksi: ”Hän sanoi, että tulisi myöhemmin”, tai ”Hän sanoi: ’Tulen myöhemmin’.”
Jos taas lainaus alkaa lauseen keskeltä, pilkku tulee lainausmerkkien sisäpuolelle. Esimerkiksi: ”Hän sanoi: ’Tulen myöhemmin’, mutta ennen sitä hän soitti minulle.”
On myös tärkeää huomata, että ei-lainaukselliset kommentit liittyvät kokonaisuudessaan lauseeseen eivätkä siten ”kulje” lainausmerkkien sisällä. Esimerkiksi: ”Hän sanoi myöhästyvänsä, ’vaikka olisi pitänyt tulla aikaisin’.”
Pilkkua ja lainausmerkkejä käytettäessä on tärkeää muistaa tarkistaa, että ne on sijoitettu oikein. Väärä pilkutus tai lainausmerkkien sijoittaminen voi muuttaa lauseen merkitystä tai aiheuttaa epäselvyyksiä.
Kaiken kaikkiaan pilkun ja lainausmerkkien käyttö suomen kielessä on tärkeä osa kieliopin hallintaa. Oikein käytettynä pilkku auttaa selkeyttämään lauseita ja antaa tekstille rytmisyyttä. Lainausmerkit puolestaan korostavat sitaatteja tai erityisiä sanoja. Oikeaoppinen pilkkujen ja lainausmerkkien käyttö auttaa viestin välittämisessä tarkasti ja ymmärrettävästi.