Pilkun sijoittelulla lainausmerkkien yhteyteen on merkitystä kirjoitetun tekstin tulkinnassa ja luettavuudessa. Lainausmerkkien käyttö muun muassa lainauksissa, sitaateissa, teosten nimissä ja vieraan kielen ilmauksissa vaatii tarkkaa pilkkujen sijoittelua. Yleisesti ottaen pilkku sijoitetaan lainausmerkkien jälkeen, paitsi tietyissä tapauksissa, joissa säännöt eroavat.
Kun lainataan suoraa puhetta tai tekstiä, pilkku sijoitetaan lainausmerkkien sisäpuolelle. Esimerkiksi: ”Hän sanoi: ’Olen valmis tekemään sen'”, jossa pilkku on lainausmerkkien sisällä.
Toinen tilanne, jossa pilkun sijoittelu lainausmerkkien yhteyteen vaatii tarkkaa harkintaa, on teosten nimien tai otsikoiden käyttö. Useimmissa tapauksissa pilkku sijoitetaan lainausmerkkien jälkeen, esimerkiksi: Romaanin nimi on ”Anna Karenina,” elokuvan nimi on ”The Shawshank Redemption,” ja artikkelin otsikko on ”Pilkku lainausmerkki ennen vai jälkeen?”
Kuitenkin jotkut tyylioppaat edellyttävät, että pilkku sijoitetaan lainausmerkkien eteen. Tälläinen käytäntö on yleinen Yhdysvalloissa ja osittain myös Iso-Britanniassa. Esimerkiksi: Romaanin nimi on ”’Anna Karenina’,” elokuvan nimi on ”’The Shawshank Redemption’,” ja artikkelin otsikko on ”’Pilkku lainausmerkki ennen vai jälkeen?'”
On myös huomattava, että vieraiden kielten ilmauksissa pilkku sijoitetaan usein lainausmerkkien sisäpuolelle. Esimerkiksi: ”Carpe diem” eli ”tartu hetkeen”.
Pilkun sijoittelu lainausmerkkien yhteyteen voi vaihdella maittain ja eri tyylioppaiden välillä. Tärkeintä on pysyä johdonmukaisena ja noudattaa käytäntöä, joka on valittu tyylioppaassa tai ohjeistuksessa, jota noudatetaan kirjoittaessa. Tämä auttaa estämään epäselvyyksiä ja varmistamaan luettavuuden.