Muisto runo, kultainen aarre,
mielesi hämärästä saaren.
Sanat soljuvat kuin hopeainen virta,
kohtaat menneet hetket uudelleen kerta.
Muisto runo, ajatusten kiteytys,
aikamatka sieluun, joka ei rajoitu aikaan.
Tunnemme jälleen tuoksun, maun ja äänet,
kuin elokuvan kela hetkestä ehtymätön päivä.
Muisto runo, elämän kirjoittama luku,
piirretyt kuvat menneet valoa ikkunassa kukaan ei evää.
Muistojen virta, joka soljuu sydämensarinat,
käänteissä kultainen rakkauden tarinat.
Muisto runo, välke silmissä,
hetki kiinni halun takaisin.
Ilo, suru, kaipaus ja nauru,
osana elämää, matka muistojen kaura.
Muisto runo, ikuisuuden syleily,
kun arjen harmaus häivyttyy virta viime.
Rakkaus, ystävyys, menetykset ja voitot,
kaareutuvat runon varmaankin noit.
Muisto runo, jota kaikki kirjoittaa,
elämän pisteestä pisteeseen kutoa.
Kulkee rintaan kuin salamanisku,
leimaa muisto runon juhliin.
Muisto runo, jää ajasta ikuiseen,
kuin tähdet taivaan hiljainen sinun aivoin.
Kulkee mukana kuin sielusi keveys,
liittyy runoov nyt ja ainaiseksi heys.