metsä runo

Metsässä hiljaisessa kuljen,
lumoavan tunnelman tunnen.
Korkeat puut huokaavat syvään,
kuin tuulen hyväillessä nytkyevät.
Polku kulkee mutkitellen eteenpäin,
kuivana käytävänä metsän halki.
Käänny sivummalle ja löydät lähdepuron,
kristallinkirkkaan ja vilpoisan sen virran.
Metsän eläimet hievahtavat,
vainun voiman he hellittävät.
Pysähdyn kuuntelemaan,
metsän hiljaisuudesta kertomaan.
Kädet tartun koivun runkoon,
halailen sydämeni täyteen hunajaa.
Metsässä kokee ihmislapsi,
luonnon lumousvoiman ja raskauden.
Rauhaton mieli tyyntyy ja rauhoittuu,
sielun avoinna käy elämä kiitetty ja siunattu.
Oksat havisevat,
ja puiden täplikäs varjo leikittelee,
kanssa maanruskean lehvän kukitsevan.
Metsä, joka sieluni syvyydestä löytyy,
antaa henkisen voiman ja luottamuksen.
Siellä rauhaisassa, puhdistavassa metsänrinnassa,
sielu löytää kokonaan punaihoisen vaivaiskoivun varjoon.