Metsän salaperäisessä sydämessä,
piilossa puiden kaarnan alla,
asuu enimmäinen satuja vartioiva käpypää.
Käpynen pieni ja viisas hän on,
lapsille satuja tarinoi
ja metsän salaisuuksia paljastaa.
Hän sanoo: ”Lapset, kuunnelkaa!”
Kun aamun ensimmäiset säteet
valaisevat metsän vehreän,
lapsia naurattaa puiden varjot,
kun ne heitä kumartuvat tervehtimään.
Käpynen seuraa heitä hiljaa,
lehdettömien puiden varjossa,
kertoen tarinoita peikoista ja haltijoista,
ja lumoavista metsän elävistä.
Hiljaa lapset kuuntelevat,
äärettömän satumaailman ihmeessä,
he astuvat metsän syliin,
seikkailuihin ja leikkeihin.
Metsän kätköissä päivät vierii,
seikkailujen poluilla kuljetaan,
lapset omat mielensä lentävät
korkeuksiin, taivaan kaipuuseen.
Ja kun ilta laskeutuu hiljalleen,
metsän käpypää jättää hyvästit,
mukanaan jokaisen lapsen unelma,
ja taikapölyä piirtynyt muistoihin.
Metsä, lapsille suuri lahja,
taianomainen ja täynnä positiivista energiaa.
Sillä metsässä on enemmän kuin siellä nähdään,
siellä syttyy lasten sydäminen uutta kipinää.
Lapset tulkaa, metsän syliin päästäkää,
kuunnelkaa käpynen viisasta,
sillä metsän unelias henki antaa teille siivet,
ja sen satumaailmaan voitte aina palata.