Syvällä pimeydessä sieluni vaeltaa
Masennuksen varjoista se ei pääse irti
Surullinen tunne painaa raskas kuin kivi
Ei näy valoa tunnelin päässäkään
Mieleni musta, synkkä ja painava
Ei jaksaisi enää nousta sängystä ylös
Päivät tuntuvat pitkiltä ja raskaalta
Kaikki valo ja ilo on kadonnut
Surun meri vyöryy ylitse rantojen
Ei löydy lohtua, ei turvaa missään
Sydän itkee hiljaa, mutta kukaan ei kuule
Masennuksen kahleet eivät päästä otteestaan
Kuitenkin taistelen, yritän voittaa tämän
Päivä kerrallaan, askel askeleelta
Toivoa siemen itää sydämessäni
Kunnes viimein näen valon jälleen.