Marraskuu, kuukausi harmaa,
Syksyn viimeiset lehdet varistaa.
Tuuli kylmä vihmoo kasvoille,
Puiden latvat lakoavat kasoille.
Tummuu taivas päivä päivältä enemmän,
Aurinko käy piiloon varjojen tenhään.
Luonto hiljentyy, vaipuu lepoon,
Kun talvi alkaa astella askeleen sään.
Mutta marraskuu, sinun kauneutesi,
Piilee syvällä, sydämeni syvyyksissä.
Tuo rauhaa ja tyyneyttä, vaikka sumu peittää,
Lohtua sieluun, kun pimeys meitä lävistää.
Kun kynttilät palavat hämärässä,
Syntyy lämpöä, turvallisuuden läikkä.
Ystävien kanssa jakaa hetkiä ainutlaatuisia,
Ne säilyvät muistoina, myös marraskuun kylmyydessä.
Joten marraskuu, sinä synkän kaunis aika,
Et pelkästään pimeyttä tuo mukaan,
Vaikka peität maiseman harmaaksi verhoksi,
Sisimmästäsi tunnen lohdun, rakkauden ja lämmön lohkaan.