Maamme, Suomi kallis,
kansojemme koti,
missä järvet kimaltaa
ja metsät korkeat puhuu.
Sinun rannoillasi seisoo
tuhansien järvien syleily,
sinun maillasi kulkee
luonnon kauneuden vyöhyke.
Pohjolan kansojen valtakunta,
kotimme lumoava,
missä kesäyö tähtiä kantaa
ja talvinen lumipeite hohkaa.
Sinun metsistäsi nousee
puiden humuinen kuiskaus,
sinun vesilläsi purjehtii
kaipuun laulu hopeinen.
Täällä pohjolan tuuli laulaa
vapauden säveliään,
ja kansamme sydän sykkii
yhä itsenäisyyden tulta.
Maamme, Suomen sävel
soi sydämissämme ikuisesti,
se on tarinamme alku
ja kappale valloittamaton.
Rakkaudella sinua kaipaamme,
sinun äänesi, sinun värisevät kielet,
ja vaalimme perintöäsi
maatamme arvokkaana pitääksemme.
Maamme, sinä olet kotimme,
sinun kauneutesi käsissämme,
meidän tehtävämme varjella
tätä ainutlaatuista aarretta.
Yhdistyneinä seisomme,
kansamme yhtenäinen voima,
rakastaen ja kunnioittaen
maatamme, Suomea.