Maaliskuun henkäys hiljainen,
luontoon heräävä kevätinen.
Lumi sulaa, jäät sulavat,
aurinko uinuu pilvien takana.
Päivät pitenee, iltaisin vielä kylmyys.
Mutta jo huomaa kevään hymyn.
Pienten nuppujen innostus nousee,
kylmä maa pian vihertyy ja poukkoilee.
Lintujen laulua jo kuulla voi,
lempeä tuuli huulet koskettaa.
Lampaiden tanssi vihreällä kedolla,
milloin kevään kukkaset aukeavat?
Maaliskuun runo on mestari vailla vertaa,
se kokoaa yhteen talven ja kevään.
Kylmyys ja lämpö käsi kädessä kulkevat,
luonnon tanssiessa äänettömän sävelen tahdissa.
Niin käy maaliskuussa, joka vuosi,
uusi elämä syntyy vanhan kuoren sisällä.
Kevään ihmeissä arki unohtuu,
kun luonto muistuttaa meitä elämän keveydestä.