Runo lyhyt ja hupaisa,
Ei sisällä mitään vakavaa.
Piristää päivää, tuo hymyn huulille,
Ei vaadi lukijalta tarkkaa kuulille.
Kerron tarinan iloisesta kissasta,
Joka lauloi aina vähän liian kovasta.
Sen ääni raikui pitkin kujaa,
Naapurit sanoivat: ”voi mitä juorua!”
Mutta kissa vain jatkoi laulamista,
Vaikka tiesi olevansa ärsyttävästi äänessä.
Se vain nautti musiikista ja laulusta,
Ei välittänyt naapurien ärtyneitä ilmeistä.
Niinpä anna itsellesi lupa laulaa,
Vaikka kanssamme naapurit jahtaavatkin,
Sillä hymy ja ilo sydämessä,
Ei voi kukaan sinulta enää viedä sitä pois.