Oi runo, kaunis kulta
Käsiisi uskon suruni multa
Sanat sydämeen veit mukaasi
Elämäni kieli olet aina ollut sinä
Mutta nyt on aika päästää irti
Antaa sinun lentää vapaaksi tuuleen
Luopuminen kyynelten kirveltää
Mutta en voi pidättää sinua enää
Sinä synnyit minun ajatuksistani
Kukoistit mielestäni kuin kaunis kukka
Mutta nyt on aika antaa sinun mennä
Kenties johonkin toiseen ihmiseen
Runokirjoihin jäävät muistosi
Sanasi ja tunteesi lohduttaa nauhoina
Mutta minä annan sinulle vapauden
Lähteä pois, enemmän kuin koskaan
Olet ollut lohtu pimeinä hetkinäni
Olet löytänyt sanat, joita muut eivät löydä
Mutta nyt sydämeni on valmis luopumaan
Antamaan tilaa uusille aluille
Hyvästi runo, en koskaan unohda sinua
Kiitollisuudella muistan yhteistä matkaamme
Mutta nyt on aika kirjoittaa uusia tarinoita
Sanoja, jotka eivät vielä tiedä olemassaolostaan.