Kun surua sydämessä kannat, ystäväin luo käännä katseesi,
Sillä lohdun sanat heiltä saat, kun sielusi kaipaa lepoa.
Ahdistus kaukana hälvenee, kun lämpö ympärillesi levittäytyy,
Ystävän lähellä olo auttaa, kun huolten taakkaa kantaa jaksat et.
Kun kyyneleet poskilta vierivät, ystäväin olkapää se kuivaa ne,
He välittävät, ymmärrystä antavat, kun sydämesi tuska kuristaa.
Ei tarvitse sanoja suuria, lohdutusta voimaa pienetkin teot tuo,
Hiljainen läsnäolo kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa tyhjää.
Surun hetkenä muistot lohduttavat, tunteet lämpimät tuovat iloa,
Kuljeta niitä mukanasi matkallasi, kun pimeys yllättää ja kivut kohtaa.
Muistele niitä hetkiä yhteisiä, jolloin ilo kirkkaana säteili silmissä,
Sillä niiden voima kannattelee, kun elämä repii sieluasi rikki.
Älä unohda rakastaa itseäsi, kun kaikki tuntuu menetetyltä,
Sillä sielusi kauneus ja voima, ne auttavat sinua uudelleen nousemaan.
Anna aikaa haavojen parantua, anna surun vesien hitaasti hiljaa laskea,
Ja löydä lohtu ystävien ja rakkauden sylissä, kun elämä jatkuu eteenpäin.
Tiedä, että et ole yksin surussasi, vaikka tuntuu siltä ajoittain,
Ystävät seisovat rinnallasi vahvalla sydämellä, valmiina tukemaan.
Joten käännä katseesi heihin päin, anna heidän koskettaa sieluasi lempeästi,
Sillä yhdessä lohdutuksen voima kasvaa, ja surun pimeys kirkkaimmassa päättyy.