Lauseen lopetus lainausmerkkien jälkeen on yksi kieliopin perussäännöistä. Lainausmerkit käytetään osoittamaan, että tekstinpätkä on suora lainaus tai sitaatiksi tarkoitettu osa tekstiä. Lauseen lopetuksen sijoittaminen lainausmerkkien jälkeen on yleinen käytäntö englannin kielessä, mutta myös monissa muissa kielissä.
Lauseen lopetus lainausmerkkien jälkeen on tarpeen, jotta voidaan erottaa suora lainaus osaksi tekstin luontaisia lauseita. Tämä auttaa lukijaa ymmärtämään, mikä osa tekstiä on alkuperäistä lainausta ja mikä on tekstikatkelmien ympäröimää omaa tekstiä. Lisäksi oikein sijoitettu lauseen lopetus parantaa tekstin luettavuutta ja auttaa välttämään tulkintaongelmia.
Lauseen lopetuksen sijoittaminen lainausmerkkien jälkeen on vahvistettu useissa kieliopin ohjeissa, kuten esimerkiksi The Chicago Manual of Style sekä Modern Language Associationin ohjeisto. Näissä ohjeistoissa korostetaan, että lopetusmerkki tulisi laittaa lainausmerkkien sisä- tai ulkopuolelle sen mukaan, kumpi on luontevampaa kielen omassa käytännössä.
On huomattava, että tämä sääntö koskee vain lainauksen sisältämiä kokonaisia lauseita. Jos lainaus on keskeneräinen tai keskeytetty, lopetusmerkki sijoitetaan lainausmerkkien ulkopuolelle. Esimerkiksi: ”Hän sanoi, että on lähdössä mutta…”
Vaikka saattaa esiintyä poikkeuksia ja erilaisia käytäntöjä eri kielissä, on tärkeää noudattaa yleisesti hyväksyttyä käytäntöä kunkin kielen säännöissä. Lauseen lopetus lainausmerkkien jälkeen on osoitus oikeinkirjoituksesta ja huolellisesta kirjoittamisesta. Se auttaa tekstin ymmärrettävyyttä ja selkeyttä, mikä on tärkeää sekä viestinnän että lukijan kokemuksen kannalta.