Kuulehan, lapseni, pienin ja suuri,
mieleenpainuvan runon sinulle juuri.
Sinun silmäsi säteilee kirkasta valoa,
kuin tähdet taivaalla, täysinäisen talviyön saloa.
Sinun hymysi helkkää kuin lintu laulaa,
ja sydämesi sykkii iloa ja rauhaa.
Kasva, pienokainen, kuin varpu maassa,
kukoistat keväällä, kaunistut kuin laassa.
Katsot maailmaa uteliaan koi ja,
oppimisen janosi on ikuinen poi.
Suuren maailman ihmeiden äärellä seisot,
ja tunteet sinussa värikkäinä heilahtavat, loistavat.
Kehrää onni kuin pienet kultalangat sormes’ ympärillä,
ja arvokkuutta säteilee katseestasi, sisäsydämellä.
Ole kuin kukka, joka puhkeaa kukoistukseen,
ja nauti joka hetkestä, riemuiten lumoissaan.
Saatat kulkea polkuja, jotka ovat täynnä haasteita ja tiukkoja käännekohdiltaan,
mutta muista, että rakkaus kulkee aina rinnallasi, lämmittäen ja lohduttaen.
Kuule kutsua luonteen vahvuudelle ja rohkeudelle,
omainen lahjasi, oma ainutlaatuisuutesi:
ole lempeä, ole myötätuntoinen,
ja anna hyvälle sydämelle aina tilaa.
Lapseni, sinussa on maailman ihme tapahtunut,
kuin tähti syntynyt taivaalle armahduksensa lukuun ottanut.
Olet lahja, jolle luoja on hymyillyt,
ja siunauksen koko elämäsi tielle valmistanut.
Näin suljen runoni, jonka omalle lapselleni annan,
rakkauden täyteisenä, turvaa tuoden ja onnella kannan.
Jokainen päivä kanssasi sitä täyttää saa,
lapseni, olet maailmalle lahja, ainutkertainen ja kaunis tää.