Lakiin viittaaminen lainausmerkein – mitä se tarkoittaa?
Lakiin viittaaminen lainausmerkein voi aiheuttaa hämmennystä monille, jotka eivät ole tuttuja oikeudellisen kielenkäytön kanssa. Onko se lainausmerkeissä oleva teksti välttämätöntä tai vaihtoehtoista? Miksi jotkut lainaukset näkyvät lainausmerkeissä ja toiset eivät? Tässä artikkelissa käsittelemme käytäntöä lainata lakia lainausmerkeissä ja tarjoamme selityksen käytännön ymmärtämiseen.
Lainauksen käyttö lainausmerkein oikeudellisessa tekstissä voi olla hyödyllistä monista syistä. Ensinnäkin, se auttaa tekstin lukijaa ymmärtämään, että kyseinen osa on suora lainaus laista tai oikeuden päätöstä. Toiseksi, lainaukset voivat olla olennaisia oikeudellisessa tekstissä, jotta voidaan tarkastella tiettyä lakipykälää tai oikeuskäytäntöä yksityiskohtaisemmin. Ne voivat myös olla hyödyllisiä, kun siteeraat tai viittaat tiettyyn oikeudelliseen lähteeseen tai tunninteemaan tai etiikoihin.
Joten milloin lainaukset tulisi sisällyttää lainausmerkkeihin?
Yleensä lainaukset lakitekstistä tai oikeuskäytännöstä, jotka on otettu sanatarkkoina lainakuuluminen, tulisi sisällyttää lainausmerkkeihin. Tämä auttaa erottamaan laissa olevaa tekstiä oikeudellisen kirjoittajan omasta tekstistä tai analyysista. Esimerkiksi: ”Suomen perustuslain 2 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään.”
Jos on tarvetta viitata kokonaiseen lakipykälään tai oikeuskäytäntöön yleisesti, lainausmerkkejä ei kuitenkaan tarvita. Tällöin voit vain viitata lakiin tai tapaustuomioon nimeltä tai pyyhkäisytekstin jälkeen, mutta ilman lainausmerkkejä, esimerkiksi: Suomen rikoslain 30 § tai Korkeimman oikeuden tuomio KKO:2021:1.
On tärkeää huomata, että käytännöt voivat vaihdella eri lakikäsikirjojen, tekijöiden tai oikeudellisten julkaisujen välillä. Jotkut oikeudelliset tyylit voivat edellyttää lainauksia lainausmerkeissä, kun taas toiset eivät.
Lopuksi, kun viittaat lakiin lainausmerkeillä tai ilman niitä, on aina tärkeää tarkistaa paikalliset oikeuslähteet tai muut oikeudelliset tyylit, jotka saattavat olla voimassa oman lainkäyttöalueen tai erityisen julkaisun yhteydessä. Ammattimaisten oikeudellisten tekijöiden tulisi noudattaa asiaankuuluvia tyylioppaita ja oikeudellisia kirjoitusohjeita.