Kirjoittaessaan artikkelia tai kirjoittaessaan yleensä tekstejä, saattaa joskus tulla tarve miettiä, pitäisikö kirjan nimi laittaa lainausmerkkeihin vai ei. Kirjallisuuden alan kieliopissa ja tyyliohjeissa on tarkkoja ohjeita siitä, miten kirjan nimiä tulisi käsitellä.
Perinteisesti Suomessa on yleisesti noudatettu käytäntöä, että kirjan nimet kirjoitetaan kursiivilla, eli ne erottuvat selvästi muusta tekstistä. Kursiivilla voidaan korostaa myös muita teoksen, kuten elokuvan tai musiikkialbumin nimiä.
Kuitenkin viime vuosina on yleistynyt käytäntö, että kirjan nimet voidaan merkitä myös lainausmerkeillä. Tämä lainausmerkkikäytäntö on peräisin englanninkielisestä kirjoitustyylistä, ja sitä noudatetaan usein erityisesti verkkojulkaisuissa tai blogiteksteissä, joissa kursiivin käyttö voi olla hankalaa tai näköhäiriöiden tai teknisten rajoitteiden vuoksi vaikea havaita.
On kuitenkin hyvä huomioida, että perinteinen suomalainen kielenkäyttö ja kirjoitustyyli pitävät edelleen kiinni kursiivin käytöstä kirjoittaessaan kirjan tai muun teoksen nimeä. Kursiivi auttaa lukijaa erottamaan teoksen nimen selkeästi muusta tekstistä ja tukee näin paremmin tekstin luettavuutta.
Jotta teksti olisi yhtenäistä ja selkeää, on hyvä pitäytyä johdonmukaisesti joko kursiivin tai lainausmerkkien käytössä. Jos päädyt käyttämään lainausmerkkejä, muista merkitä ne aina samalla tavalla: perinteisesti käytetään kaksi lainausmerkkiä (””), mutta myös yhdet lainausmerkit (”) ovat hyväksyttäviä, kunhan käyttö on johdonmukaista.
Lopulta päätös siitä, käytätkö kirjoittaessasi kirjan nimeä kursiivia vai lainausmerkkejä, voi perustua omaan tyyliisi ja lukijoillesi suunnattuun julkaisuun. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kursiivi on perinteinen tapa erottaa teoksen nimi muusta tekstistä ja tukee tekstin selkeyttä ja luettavuutta.