Lainausmerkit ovat käytössämme monissa eri tilanteissa, kun haluamme korostaa tai erottaa jotain erityistä tekstissä. Ne voivat ilmaista sitaattia, viitata sanojen tai ilmausten ironiseen tai epätavalliseen merkitykseen, merkitä slangia tai murteellista puhetapaa sekä käytetään myös erikoiskäsitteiden tms. selventämiseen. Lauseella ”lainausmerkit” voidaan siis viitata useaan eri asiaan.
Lainausmerkit ovat pieniä symboleita, joita käytämme tekstissä yleensä kahdella eri tavalla. Ensinnäkin, ne merkitsevät usein sitaattia eli toisen henkilön puheen tai kirjoituksen lainaamista. Tällöin lainausmerkkien sisään laitetaan suora sitaatti, joka on sanatarkasti lainattu joltakin toiselta lähteeltä. Esimerkiksi tunnettu sanonta ”Tieto lisää tuskaa” on lainaus Roomalaisilta.
Toisekseen, lainausmerkit voivat ilmaista puhetavan tai ilmaisun epätavallista tai ironista merkitystä. Tämä tarkoittaa, että laitamme lainausmerkit sanojen tai ilmausten ympärille, kun haluamme korostaa, että niitä ei tule tulkita kirjaimellisesti tai vakavasti. Esimerkiksi sana ”hauska” lainausmerkeissä voi viitata siihen, että kyseinen asia ei todellisuudessa ole hauska vaan päinvastoin.
Myös slangin tai murteellisen puhetavan ilmaisemiseksi voidaan käyttää lainausmerkkejä. Esimerkiksi sanonta ”oot sie” voidaan kirjoittaa tällä tavalla, jos halutaan jäljitellä jonkun tietyn alueen tai ryhmän puhetapaa.
Lainausmerkkejä käytetään myös erikoiskäsitteiden tai vieraiden sanojen esittelyssä. Esimerkiksi voimme kirjoittaa, että ”AI” tarkoittaa tekoälyä tai ”HTML” on lyhenne sanoista HyperText Markup Language. Lainausmerkkien avulla lukija ymmärtää, että kyseessä on erikoiskäsite tai nimi, jota tulisi tarkastella erillisenä tai ainakin huomionarvoisena osana tekstiä.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että lainausmerkkejä ei tule käyttää turhaan tai mielivaltaisesti. Niiden käytön tulee olla selkeää ja johdonmukaista, jotta ne eivät häiritse lukijaa tai aiheuta virheellisiä tulkintoja. Yleisesti ottaen lainausmerkit ovat kuitenkin hyvä tapa selventää tai korostaa tekstiä, kun niitä käytetään oikein ja tarkoituksenmukaisesti.