Lainausmerkit ovat tärkeä osa oikeinkirjoitusta ja niiden käyttö vaikuttaa merkittävästi tekstin ymmärrettävyyteen ja tulkintaan. Lainausmerkit ilmaisevat lainatun tai lainattavaksi tarkoitetun tekstin osuuden ja erottavat sen muusta tekstistä.
Yleisesti ottaen suomen kielessä käytetään lainausmerkkejä eri tilanteissa. Lainausmerkkejä käytetään esimerkiksi lainausten yhteydessä, suoran puheen ilmaisemisessa, sananvaihtoon tai leikillisyyteen viittaavissa ilmaisuissa sekä laina- tai sivistyssanojen merkitsemisessä.
Lainausmerkit laitetaan yleensä suorien lainauksien ympärille, mikäli kyseessä on puhuttu lause tai kappale. Tällöin lainausmerkit kertovat, että kyse on tarkalleen ottaen alkuperäisen henkilön tai lähteen sanat. Esimerkiksi: ”Mitä sinä teet?” kysyi hän. Lainausta käytettäessä lainausmerkit siis määrittävät, että kyse on tarkalleen ottaen sanasta sanaan toistetusta lauseesta.
Jos taas kyseessä on epäsuora lainaus tai asiaan viittaava ilmaisu, lainausmerkkien käyttö vaihtelee. Usein käytetään kursivointia tai lainausmerkkejä osoittamaan, että kyseessä on esimerkiksi lehtijutussa toisen henkilön ilmaisema tai lainaama ajatus. Esimerkiksi: Opettaja totesi, että ”lapsi EI OLE kovakorvainen, vaan taitava.” Tällöin lainausmerkit eivät merkitse tarkkaa sanasta sanaan lainaamista, vaan ilmaisevat jonkin erityisen ajatuksen tai käsitteen korostamista.
Lainausmerkkien oikeinkirjoitus herättää välillä kysymyksiä erikoistapauksissa, kuten useiden lainausmerkkien käytön yhteydessä. Suomessa yleisesti käytetään kaksi peräkkäistä lainausmerkkiä erottelemaan puhetta tai lainausta. Jos on tarpeen käyttää uutta lainausmerkkiä keskellä puhetta tai lainausta, käytetään niin kutsuttua yksinkertaista lainausmerkkiä (’) toisenlainen merkiksi. Tällainen käyttö voi syntya esimerkiksi kirjallisuutta analysoitaessa tai tarkkoja esittelyjä tehden.
On kuitenkin syytä huomata, että lainausmerkit eivät aina ole pakollisia. Esimerkiksi epäsuorassa puheessa tai ajatusten ilmaisussa lainausmerkkien käyttö voi olla tarpeetonta. Myös yleisissä lauseenavauksissa tai puhuttelussa lainausmerkkejä ei yleensä käytetä. Esimerkiksi: Sanakirja määrittelee ”kauneuden” moninaisilla tavoilla. Tässä tapauksessa lainausmerkit ilmaisevat, että kyseessä on sana, jonka sanakirja on erikseen määritellyt.
Lainausmerkkien oikeinkirjoituksessa on siis hyvä kiinnittää huomiota moniin sääntöihin ja yksityiskohtiin. On tärkeää pysyä selvänä, milloin lainausmerkkejä käytetään suorien lainausten, epäsuorien lainausten, ajatusten ilmaisujen tai käsitteiden merkitsemiseen. Kun lainausmerkkejä käytetään oikein, ne helpottavat tekstin ymmärrettävyyttä ja varmistavat, että lukija tietää, mikä on lainattua tai korostettua tekstiä.