Lainausmerkit ovat kirjoitusmerkkejä, jotka käytetään merkitsemään lainauksia, lausahduksia tai sanoja, jotka eivät ole kirjoittajan omaa tekstiä. Lainausmerkit ovat yleisesti käytössä niin kirjoituksissa, puheissa kuin mediateksteissäkin.
Lainausmerkkien tehtävä on erottaa kirjoittajan oma teksti lainaamastaan materiaalista ja kertoa lukijalle, että kyseessä on jonkun muun sanat tai ajatus. Lainausmerkit voivat olla joko yksinkertaisia (’ ’) tai kaksinkertaisia (” ”). Suomessa käytetään yleisesti kaksinkertaisia lainausmerkkejä, mutta myös yksinkertaisia käytetään esimerkiksi silloin kun lainausmerkki toimii lainauksen sisällä.
Joissakin tapauksissa lainausmerkit voivat myös olla merkityksellisiä sanan tai ilmaisun käytön selvittämisessä. Esimerkiksi lause ”Hän sanoi, että on ”sisäänheittäjä”.” voi herättää epäselvyyksiä, ellei siinä käytetä lainausmerkkejä. Onko hän todella sisäänheittäjä vai käyttääkö hän sanaa ironisesti?
Lainausmerkkejä käytetään myös silloin, kun tekstissä halutaan korostaa jotain sanaa tai ilmaisua. Esimerkiksi lauseessa ”Hän on todella ”ärsyttävä”.” lainausmerkit korostavat, että kyseessä on tietynlainen arvio henkilöstä.
On tärkeää käyttää lainausmerkkejä oikein ja harkiten, jotta teksti säilyy selkeänä ja lukija ymmärtää, milloin kyseessä on jonkun muun sanoja. Lainausmerkkien käyttöä koskevat säännöt voivat myös vaihdella eri kielissä ja kulttuureissa. Esimerkiksi ranskaksi lainausmerkit ovat yleisesti käänteiset, eli ”tämän näköiset”.
Lainausmerkkejä voi käyttää monipuolisesti ja ne ovat tärkeä osa kirjoitustaidon hallintaa. Hyvällä lainausmerkkien käytöllä lukija pystyy erottamaan kirjoittajan oman tekstiosuuden lainauksesta ja ymmärtämään tekstin kokonaisuudessaan.