Lainausmerkit ja viiva ovat kaksi yleistä kirjoitusmerkkiä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja säännöt. Ne auttavat selkeyttämään tekstiä ja välittämään tiettyjä merkityksiä lukijalle.
Lainausmerkit ovat merkkejä, jotka ympäröivät suoran lainauksen tai ilmaisevat tietyn sanan käyttöä erityisessä merkityksessä. Suorat lainaukset tai sanat, jotka halutaan korostaa tai antaa erityinen merkitys, kirjoitetaan lainausmerkkien sisään. Esimerkiksi, ”Hän sanoi: ’Tervetuloa'”, tai ”Tiedämme hänen olevan ’ystävä’ mutta todellisuudessa hän on vihollinen”.
Lainausmerkkejä käytetään myös silloin, kun siteerataan kirjallisuutta, artikkeleita tai muiden ihmisten puheenvuoroja. Tällöin lainausmerkkien sisällä oleva teksti on tarkalleen sama kuin alkuperäisessä lähteessä. Tämä auttaa välttämään plagiointia ja antaa ansaitun tunnustuksen alkuperäiselle tekijälle.
Viiva on puolestaan merkki, jolla on useita eri käyttötarkoituksia. Ensinnäkin, sitä käytetään erottamaan sanoja tai ilmauksia toisistaan, esimerkiksi yhdyssanoissa tai kaksoistapauksissa. Esimerkiksi, musta-valkoinen, ravintola-kahvila tai ylä-aste.
Toiseksi, viivaa käytetään välimerkkinä ilmaisemaan keskeyttynyttä puhetta tai ajatusta. Esimerkiksi, ”En tiedä mitä sanoa… Ehkä se on parempi niin.” Tässä viiva korostaa keskeytyneen ajatuksen.
Viiva käytetään myös merkitsemään välimerkkiä tai ajattelemista puheessa. Esimerkiksi, ”Hän sanoi: ’Mietin vain – mitä jos jättäisimme kaiken taaksemme?'”
Lainausmerkit ja viiva ovat siis kaksi kirjoitusmerkkiä, joilla on omat käyttötapansa ja sääntönsä. On tärkeää käyttää niitä oikein ja harkiten, jotta teksti olisi selkeä ja ymmärrettävä lukijalle.