Lainausmerkit viivalla – käytön säännöt ja esimerkit
Lainausmerkit ovat tärkeä osa kirjoitettua tekstiä, sillä ne osoittavat suoraa puhetta, lainauksia tai korostavat sanoja. Suomen kielessä käytetään sekä heittomerkkejä (’) että lainausmerkkejä (” ”) eri tarkoituksiin.
Viivallinen lainausmerkki, myös kutsuttu ulompi tai englantilainen lainausmerkki, on yksi tapa ilmaista suoraa puhetta tai lainattua tekstiä. Sen käyttö on yleisempää englanninkielisessä kirjoitusasussa, mutta sitä voidaan käyttää myös suomalaisessa tekstissä. Viivallisia lainausmerkkejä käytetään usein silloin, kun tekstissä on sisällä suoria lainauksia toisesta tekstistä tai kun siteerataan tekstiä omasta tekstistä.
Viivallisen lainausmerkin käyttöä ohjaa seuraavat säännöt:
1. Sisäkkäiset lainausmerkit: Mikäli sisäkkäiset lainausmerkit tulevat eri tarkoituksissa, käytetään englantilaista lainausmerkkiä ulompana ja heittomerkkiä sisempänä. Esimerkiksi: ”Hän sanoi: ’Lähde sinäkin mukaan!’”
2. Sanat tai lauseet: Viivallisia lainausmerkkejä käytetään myös silloin, kun korostetaan sanoja tai lauseita. Esimerkiksi: ”Tämä on todella ’hauskaa’.”
3. Suoriin lainauksiin: Englantilaista lainausmerkkiä voidaan käyttää myös suorassa lainauksessa, kun tämä tuo tekstiin tarkentavuutta tai toisen puheenvuoron. Esimerkiksi: ”Hän sanoi: ’Menen nyt kotiin.’”
4. Lehtien ja kirjojen otsikoihin: Viivallinen lainausmerkkiä voi esiintyä myös lehtien tai kirjojen otsikoissa, joissa käytetään englanninkielistä tyyliä. Esimerkiksi: ”The New York Times: ”Otsikko tähän”.
On tärkeää huomata, että viivallinen lainausmerkki ei ole vakiintunut osa suomenkielistä kirjoittamista, ja sen käyttöä suositellaan harkittavaksi tarkasti. Suomalaisen kirjoitusasun mukaan käytetään yleisemmin heittomerkkejä.
Alla on joitain esimerkkejä viivallisen lainausmerkin käytöstä:
1. Kirjaklassikossa sanotaan, että ”kaikki on kaunista”.
2. ”Elämä on matka”, kirjoitti suuri runoilija.
3. Hän kysyi: ”Miksi sinä et tullut?”.
Yhteenvetona voidaan todeta, että viivallinen lainausmerkki on yksi tapa ilmaista suoraa puhetta tai lainauksia tekstissä. Sen käyttöä ohjaa selkeät säännöt, joita on syytä noudattaa. Vaikka viivallinen lainausmerkki ei ole vakiintunut osa suomenkielistä kirjoittamista, sen käyttö on hyväksyttävää, kun pyritään saavuttamaan erityinen vaikutus tai korostamaan tekstiä.