Lainausmerkit ovat kielenkäytön merkittävä osa ja niitä käytetään eri tarkoituksiin eri kielissä. Suomen kielessä käytetään yleisesti ns. ulospäin osoittavia lainausmerkkejä, jotka tulevat pisteen tai muun välimerkin jälkeen. Tämä on sääntö, johon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä oikein käytettyjen lainausmerkkien avulla tekstissä voi välittyä tarkoitetut sävyt ja merkitykset.
Lainausmerkkien käyttö on yleistä etenkin silloin, kun halutaan lainata tai siteerata jotakuta tai jotakin. Tällöin lainaus tulee sulkea lainausmerkkeihin, jotka toimivat ikään kuin käden osoittamaan kohteeseen. Esimerkiksi seuraavassa lauseessa lainausmerkit tulevat oikeaan paikkaan: ”Hän sanoi: ’Elämässä tärkeintä on olla onnellinen’.” Piste tulee lainausmerkkien jälkeen, sillä se merkitsee kokonaisen lauseen päättymistä.
On kuitenkin myös tilanteita, joissa lainausmerkit tulevat lainauksen sisällä pisteen jälkeen. Tällöin lainausmerkit ovat osa lainattavaa tekstiä, eikä niinkään ilmaise lauseen päättymistä. Esimerkiksi seuraavassa lauseessa lainausmerkit tulevat tähän tapaan: ”Kuulin hänen sanovan: ’En ole koskaan ollut näin onnellinen.’ Piste tulee lainausmerkkien jälkeen, koska se merkitsee lauseen loppua.
Suomessa lainausmerkkisääntöä pidetään tärkeänä, sillä se auttaa tekstin ymmärrettävyydessä ja selkeydessä. Oikein asetetut lainausmerkit auttavat erottamaan puheenvuorot muusta tekstistä sekä ilmaisemaan tekstin siteerauksen tai kielikuvallisuuden. Pilkun tai pisteen laittaminen lainausmerkkien sisäpuolelle voi tehdä tekstistä vaikealukuisen tai hämmentävän, kun taas oikein sijoitetut lainausmerkit auttavat lukijaa hahmottamaan, mitkä osat tekstistä ovat lainattuja tai lainauskohteita.
Lainausmerkit eivät siis ole pelkästään visuaalinen elementti, vaan niillä on merkittävä rooli kielenkäytössä. On tärkeää kiinnittää huomiota niiden oikeaan sijoittamiseen, jotta kirjoitettu teksti välittää halutun viestin ja on ymmärrettävä lukijalle.