Lainausmerkkejä käytetään usein teksteissä eräänlaisena merkkinä, joka osoittaa, että kyseessä on jonkinlainen lainaus, ajatus tai sanonta. Ne voivat myös käyttötapansa mukaan ilmaista ilmaisun ironiaa tai epätavallisuutta.
Lainausmerkeillä on tärkeä rooli teksteissä, sillä ne osoittavat, että tietty ilmaisu tai sana ei ole kirjoittajan omaa keksintöä, vaan jonkun toisen lausuma tai teksti. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi tutkimusartikkeleissa tai teksteissä, joissa pyritään perustelemaan ja tukemaan omia väitteitä tutkimuksen tuloksilla tai aiemman tutkimuksen lainauksilla.
Kaikilla lainauksilla tulee olla tarkka lähde, josta ne on peräisin. Tämä auttaa lukijoita varmistamaan, että lainaus on tarkka ja antaa mahdollisuuden tutustua lisää kyseiseen lähteeseen, jos siihen on tarvetta. Lähdeluettelo onkin olennainen osa tieteellistä tai akateemista tekstiä.
Lainausmerkkien käyttö ei kuitenkaan rajoitu vain lainauksiin, vaan ne voivat myös korostaa ja erottaa tekstissä käytetyn ilmaisun tavanomaisesta kielestä. Esimerkiksi sanojen tai ilmaisujen, jotka eivät ole osa tavallista kielenkäyttöä tai jotka halutaan nostaa esiin erityisenä tyylikeinona, voi laittaa lainausmerkkien sisään. Tällä tavalla lukija ymmärtää, että kyseessä on jokin poikkeava ilmaisu tai sanonta.
Lainausmerkit eivät kuitenkaan sovi käytettäviksi ihan kaikenlaisissa tilanteissa. Esimerkiksi jos lainausmateriaali on laajempi kuin yksi sana tai lyhyt ilmaisu, silloin lainausmerkkien sijaan kannattaa käyttää suoria lainauksia, joissa lainattu teksti erotetaan sitaattimerkeillä. Tämä auttaa erottamaan alkuperäisen tekstin omasta tekstistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lainausmerkit ovat tärkeä osa kirjoitettuja tekstejä. Ne auttavat tunnistamaan ja korostamaan lainauksia sekä irrottaa tiettyjä ilmaisuja normaalista kielenkäytöstä. Lainausmerkit luovat tekstille selkeyttä ja auttavat lukijaa hahmottamaan, mitkä tekstin osat ovat kirjoittajan omaa ilmaisua ja mitkä lainauksia toisilta kirjoittajilta tai lähteistä. Niiden käyttö auttaa myös luomaan läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta teksteihin, kun lähde on selkeästi ilmoitettu.